Aamunavetan jälkeen lähettiin läheiseen metsään lenkille. Silloin tällöin olen pitänyt Niittiä vapaana ja mukana tietty on ollut nakkeja ja tehnyt luokse tuloja.

Taas kerran kummiskin vietti vei voiton. Huutelin hetken aikaa, mutta tulokseta. Hetken päästä alkoi kuulua tasainen haukku. Enimmäinen ajatus oli että no se on löytäny jonkun jäljen. Kun kuunteli tarkemmin ääni pysyikin paikoillaan. Juoksin äänen suuntan ja perille päästyä tajusin, että taas se on maan alla. Huutelin Niittiä, mutta tuloksetta. Siinä soiteltiin Markuksen kanssa saisinko jotain millä näkisin, että pääseekö auttamaan. No siitä soitin siskolleni ja se lähtisi tuoman lamppua ja eräs kaverini opastaisi siskoni paikalle. Tunnin huuteluiden jälkeen jo aloin huolestumaan. Jatkoimme ja sillä välillä Markus yrittäisi saada apua. Markus itse oli siis Askolassa niin ei päässyt auttamaan.

Siinä odotellessa kävi kaiken näköistä taas mielessä ja myös vielä kaiversi kaksiviikkoa sitten saatu mäyrä ja viikko sitten oli tikit otettu pois. Neljän viden välillä Markus ilmoitti että hänen setänsä ja kaveri tulisivat auttamaan. No taas odoteltiin nyt alkoi jo pelottaa ja hieman siskon kanssa jo itkettiinkin. Viimeinen tunti meni siinä että silloin tällöin kuului enää haukkua hyvin pienissä pätkissä. Välillä myös kuului kuinka koiraan sattui. Nyt toden teolla pelkäsin että tämä oli Niitin viimeinen reissu. Olin toivoton. Sitten Markusken setä soitti että olisivat kohta hollolan lukiolla. Siihen minun piti mennä vastaan. Minua inhotti jättää sisko ja Niitti metsään, mutta toisen oli jäätävä jos Niitti sattuisi tulemaan pois.

Miehet kun huomasivat millainen paikka alkoi päivittely, että eihän tuonne mitenkään pääse auttamaan ja samaa mieltä minäkin olin ollut alusta asti. Siihen ei sitten sen enempää tarvittu. Se maaginen juttu oli jälleen kerran miehen ääni. Jo tuli koira pois pesästä. Äkkiä koira kiinni ja menoks.

Soitin Essin mukaan lääkäriin. Minun itse pitäisi vielä lähteä navettaan. Kylläkin kaksituntia myöhässä ja taas ilman mitään ruokaa.

Navetan jälkeen hain Niitin Essiltä ja siinä kävimme taasen lääkityksen läpi. Koira autoon ja kotiin lepäämään.

Niitillä on dreeni letku leuan alla, että mätä pääse valumaan leukapussista. Huuleen tuli pari tikkiä. Mäyrän kanssa tullutta edellistä haavaa ei voinut kuulemma tikata, kun oli niin likainen. Nyt on kulunut pari päivää tapahtuneesta ja Niitti on muuten pirteä mutta onhan se pää varmaan hieman kipee. Turvotus on hyvin jo laskenut.

Ja se jää arvoitukseksi mitä pesässä oli, mutta arvailemme että sielä oli useampikin supi ja ehkä sai jonkun hengiltäkin, mutta vietti vaan vei seuraavan luo.