Meille tuli ensimmäinen saku vuonna -92. Siitä isäni tutustui rotuun ja loppujen lopuksi alkoi kasvattamaan rotua ja siitä lähtien meillä on aina ollut sakuja. Isän yhtäkkisen elämän muutoksen takia isä joutui luopumaan koirista. Sopivasti minä olin muuttamassa sellaiseen asuntoon mihin voi ottaa koiria, jotenka koirat tulisivat minun luo.
Noin puolivuotta sitten minule tuli Niitti ja Esteri kaksi kuukautta siitä myöhemmin eli kummatkin tuli -08 syksyllä. Odotuksia minulla oli, että millaisia sekopäitä koirat olisivat, kun aina olivat olleet ulkokoirina, muuten paitsi kun itse olivat pentuja tai heillä oli jälkikasvua ja myös kovilla pakkasilla koirat oli sisällä ja nyt muuttaisivat kaupunkiin.
Odotukseni oli:
Niitti olisi energiaa täynnä oleva narttu, jonka kanssa pitäisi juosta ja etsiä virikkeitä 24/7. Niitti olisi kova päinen ja ehkä hankalasti koulutettavakin. Välttämätä kaikki huonekalunikaan ei olisi Niitin hampailta turvassa.
Esteri olisi vielä kurittomampi ja energisempi, kun kaikki neljä elin vuottaan oli ulkona viettänyt. Esteriä ei myöskään koskaan oltu nypitty eikä varmaan pestykkään, paitsi mitä nyt oli kesällä uinnut ja pulannut. Eli koiran turkille olisi heti tehtävä jotain ennen, kun se matoilleni tulisi juoksentelemaan.
Odotukseni siis oli tämä koirista, mutta toisin oli.
Minulla oli juuri hajoittelu alkamassa kun Niitti tuli luokseni. Harjoitteluni suoritin koirahoitolassa, jotenka niitti oli tervetullut mukaan. Sielä pääsin päivisin pitkille lenkeille ja Niitti pääsi lisäksi juokseman koiratarhoissa. Niittin oleskelu paikkana oli loossi eli yksi koirahuone. Sielä niitillä oli oma häkki ja omia tuttuja riepuja. Energiaa tytössä riitti. Hoitolassa oli tarkat päivä ohjelmat ja saman ohjelma mukaan niittin hoitoaikataulut oli suunniteltu. Jos Niitti kyllästyi lenkin viivästymisestä se alkoi puremaan loossin puukarmeja. Muita tuhoja tuon kahden kuukauden aikana Niitti ei tehnyt.
Harjoittelun jälkeen muutin kerrostaloon ja samaisena muttopäivänä Esteri tuli. Oli aika lähteä iltalenkille, mutta ensimmäinen takapakki tuli jo siinä että eihän tytöt enää muistaneet toisiaan jotenka tappeluhan siitä tuli, onneksi ei mitään sattunut. Siinä vaiheessa jo luulin, että tätäkö tämä on, että joudun juoksemaan kummankin kanssa eri lenkit. Ensimmäinen päivä menikin niin, mutta sisällä pikkuhiljaa aloimme tutustua uudelleen. Toisen valtakuuntaa oli minun sänky ja toisen sohfa. Pikku hiljaa tytöt saivat jotenkin ihmeen kaupalla välinsä selvitettyä ja jo mahduttiin samalle sohvalle. Noin kuukkausi meni kunnes näin tyttöjen leikkivän ensimmäistä kertaa kunnolla. Kyllä tippa tuli linssiin kun olin saavuttanut ensimäisen haasteen eli koirien totuttamisen toisiin.
Kumpikaan koirista ei mitään tuhoja tehnyt, kiitos Mustin ja Mirrin luu alen. Parit pissat Esteriltä tuli lattialle, mutta niistäkin voi syyttää tämän tulkin laiskuus hetkiä.
Esterillä oli myös ongelmana hirmuinen pelko, mutta en osannut muuta odottaakkan, kun kaupunkilaistuminen tapahtui yhdessä yössä. Niitti oli totutettu tuon ensimmäisen kahden kuukauden aikana pikkuhiljaa kaupungin ääniin ja vilskeeseen. Nyt tytöillä on suht koht hyvät käytös tavat kaupungissa.
Esterin suurina ongelmina on vieläkin se, ettei se ota ulkona kontaktia minuun yhtään ja hirmuinen hihnassa vetäminen ja ongelmat näkyvät vain kun kummatkin on mukana. Yksin Esteri kulkee tosi hienosti. Jouduin ostamaan leveämmän kaulapannankin kun tuntui että nyt ei henki kierrä. Koko ajan ollan yritetty harjoitella hienoa hihna käyttäytymistä, mutta Esteri on vain pari kertaa omasta aloitteesta katsonut minuun. On yritetty normaalisti kutsumista, eri laisilla ihmeellisillä äänähdyksillä, isoilla liikkeillä hyypimistä, makupaloilla ja vingulla(lelu).Vingulla sai hetkeksi huomion, mutta kun kiinnostavampaa löytyi unohtu vinkukin. Sisällä on tosi hyvä kontakti. Kokeilimme myös, että Esteri meni yhdelle kaverilleni, jota arvostan hänen koiran koulutus taidoissa ja koiratietämyksessä. Esteri oli viikon verran kyläilemässä, mutta sama homma jatkuu. Sisällä ottaa kontaktia hyvin. kaverini teki suuren saavutuksen siinä että sai Esterin istumaan, mutta minun kanssa se käsky on melkein kuin hepreaa.
Tarkoituksenaminulla on että Esteri pääsisi siihen sen ihanne ympäristöön eli ulkokoiraksi. Niimpä viime syksynä koulun päätötynä aloin tekemään koirankoppia ja sen olisi tarkitus valmistua tänä keväänä niin saadaan esteri pihalle, kun ensimmäiset lämpimät säät tulee. Nyt varmaan ihmettelet, että kerrostalon pihaanko koirani lykkään, en. Poikakaverini asuu maalla ja Esteri muuttaisi sinne. Mutta Esteristä ei kummiskaan pelkkää narunjatketta tule vaan sillä yritän, että jos se jaksaisi paremmin keskittyä minuun, kun saa toteuttaa myös itseään ulkokoirana. Jos tämäkään ei onnistu minun pitää miettiä tarkkaan mikä Esterille olisi parasta, koska koira kummiskin vaistoaa sen jos siitä ei pidetä 100%, mutta siis lopettamaan sitä ei ruveta, että sitä ei tarvitse miettiä. Jos sen sitten sijoittaisi johonkin perheeseen mille ei ole niin tärkeää osaako se koira katsoa niitä ulkona vai ei. Mutta minulle on tärkeää että koirat saa perus koulutuksen ja, kun minä annan niille omaa aikaani niin myös niiden pitäisi antaa omaansa minulle. En vaadi paljoa. Minulle riittää, kun koira katsoo minua tai tulee luokse, siitäkin annan jo isot rapsutukset ja kehut.
Niitin tämän kevään suunnitelmiin kuuluu pienoiset koira vauvat. Niitti on astutettu ensimmäisen kerran 11.2. ja toisen kerran 13.2. Toivomus olisi että tänne kertoilisin Niitin vauvoista.
Tahdon kiittää hyvää ystävääni essiä kaikesta avusta, tuesta ja neuvoista mitä sinulta olen saanut koko tämän puolivuotisen aikana. Sinä olet auttanut minut syvimmästäkin suosta, kun olen ollut ihan toivoton ja loppu. Ja toivon että minäkin saan vielä jonain päivänä auttaa sinua yhtä suuresti ja merkityksellisetsi kun sinä minua. KIITOS Essi! Viellä teemme monet pitkät ihanat lenkit koiriemme kanssa <3
